Vapaasti soiva naru on siis soittimen perussä vel. Kepin ympärille (narun alle)
voi kiinnittää nippusiteitä kuin kitaran nauhoiksi, sopiville etäisyyksille
toisistaan. Nauhojen määrä ja etäisyys määräytyvät sen mukaan, kuinka
monimutkaisia juttuja haluaa soittaa. Tarkkoja mittoja on turha antaa,
kannattaa luottaa korvakuuloon. Soittimen pituuskin riippuu soittajan koosta.
Perussä veltä voi virittää siirtämällä narun päähän tehtyä, kepin hahloon kiinnittyvää solmua. Pientä viritystä (ylöspäin) voi tehdä myös tunkemalla
esim. puutikku narun ja puun väliin kielisatulan ja hahlon väliselle alueelle
ja siirtelemällä sitä.Narun asemesta kielimateriaalina voi kokeilla vaikkapa
kitaran punottuja kieliä tai polkupyörän vaihdevaijeria. Ohuempaa siimaa tai
rautalankaa käyttämällä taas päästään kitaran sointitasoon.
|